Huomenna vietetään taas äideille yhteistä päivää. Oma äitienpäivä tuo mieleen oman kiintymykseni omaan äitiini. Juoksin vihreällä kotipihalla kohti lähimetsää, jossa olin jo nähnyt edellisinä päivinä sinivuokkoja. Halusin yllättää oman äitini sinivuokoilla. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun sain äidin iloiseksi tuomillani kevään ensi kukilla.
Sittemmin muistan omien lapsieni äitienpäiväyllätyksiä. Yleensä ne ovat olleet korttien muodossa. Ja ovat aina ilahduttaneet. Ihania runoja sisältäen, äitiyttä ylistäen. Parhaiten muistaa ne lapsen tunteet. Aikuisena on niin paljon kiirettä ja hyörinää, että ehtiikö sitä empaattisesti ottamaan vastaan lapsen ajatuksen antamisesta ja siitä antamisen ilosta?
Pidän poikkeuksellisesti äidin päivää näin lapsettomana lauantaina. Lapseni kutsuin hyvin väljällä aikataululla kylään. Kirjoitin vain viestin, että tervetuloa äidille kyläilemään tänään. Huomenna on työpäivä ja silloin saadaan porukalla keskustella äitiyteen liittyviä asioita. Raamatussakin on monta äitiyteen ja naiseuteen liittyvää kohtaa. Niistä voidaan tietysti keskustella ja yhteisessä hartaudessa sitten vielä lukea ja rukoilla. Myös omien lapsien puolesta, heidän terveyden ja jaksamisen tässä maailmassa.
Tässä muutama kohta raamatusta, jossa pohditaan äidin velvollisuuskysymyksiä:
Jumalan Sana ohjeistaa kristittyjä äitejä monin tavoin:
Saatavilla olo – aamuin, päivin ja öin (5. Moos. 6:6-7).
Osallistuminen – vuoroittainen vaikuttaminen, keskusteleminen, ajatteleminen ja elämän analysoiminen yhdessä (Ef. 6:4).
Opettaminen – Raamatun ja kristillisen maailmannäkemyksen (Ps. 78:5-6; 5. Moos. 4:10; Ef. 6:4).
Valmentaminen – auttaa lasta kehittämään taitojaan ja löytämään vahvat ominaisuutensa (Sananl. 22:6) ja hengelliset lahjansa (Room. 12:3-8 ja 1. Kor. 12).
Kurinpito – Jumalan pelon opettaminen ja asettamalla lapsen käytökselle johdonmukaiset, rakastavat ja tiukat rajat (Ef. 6:4; Hepr. 12:5-11; Sananl. 13:24; 19:18; 22:15; 23:13-14; 29:15-17).
Kasvatus – suomalla kasvuympäristö, jossa lapsella on jatkuva suusanallinen tuki, jossa epäonnistuminen on sallittua, jossa lapsi hyväksytään ja hänestä välitetään varauksettomasti (Tiitus 2:4; 2. Tim. 1:7; Ef. 4:29-32; 5:1-2; Gal. 5:22; 1. Piet. 3:8-9).
Rehellinen esimerkki – elä opetustesi mukaisesti ja ole sellainen esimerkki lapselle, että hän oppii jumalallisen elämän sisimmäisen tarkoituksen (5. Moos. 4:9, 15, 23; Sananl. 10:9; 11:3; Ps. 37:18, 37).
Raamattu ei missään kohdin totea, että jokaisen naisen pitäisi olla äiti. Se kuitenkin kehottaa niitä, joita Jumala on siunannut äitiydellä, suhtautumaan velvollisuuksiinsa vakavasti. Äideillä on erikoislaatuinen ja keskeinen rooli lastensa elämässä. Äitiys ei ole riesa tai epämiellyttävä tehtävä. Samoin kuin äiti kantaa lastaan raskautensa aikana ja ruokkii ja hoitaa häntä vauvana, samoin äideillä on jatkuva asema lastensa elämässä olivat he murrosikäisiä, nuoria aikuisia, aikuisia tai täysi-ikäisiä omine lapsineen. Vaikka äidin rooli muuttuu ja kehittyy, hänen antamansa rakkaus, huolenpito, kasvatus ja rohkaisu eivät saisi koskaan loppua. (https://www.gotquestions.org/Suomi/kristitty-aiti.html)
Raamattu listaa velvollisuuksia, mutta kun tuossa on rakkaus mukana, asiat eivät lainkaan tunnu velvollisuuksilta vaan tekee rakkaudesta ja halusta, jotta lapsi varttuisi ja kasvaisi ihanaksi omaksi itsekseen.
Muita raamatun naisia on esim. Ruuth. Voit lukea hänen tarinansa tästä:
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2010-05-09