Yleinen

Mitä jäi käteen huumeiden käyttäjien uusia hoitomuotoja aamiaisseminaarista?

11.02.2019, zuhause

Aamulla kokoonnumme valtuustosaliin  nauttimaan kahvia ja karjalanpiirakkaa munavoilla.  Rohkaistuin istumaan kahden iäkkäämmän rouvashenkilön seuraan. Vaikuttivat jotenkin olemukseltaan kutsuvilta. Katsoin heidän kaulassaan roikkuvaa nimikylttiä. Kaukaa jo näin punaisen A-tunnuksen. Tokaisinkin, että taidatte olla A-klinikalta. Kyllä! tuli vastaus ja esittelyt päälle. Vieressäni istui A-klinikka säätiön aluepäällikkö sekä Tampereen osaston johtaja. Minut esiteltiin myös johtaja Kaarlolle. Vähän häikäistyin saamastani huomiosta, enkä osannut ottaa kaikkea irti tästä tilanteesta. Muutenkin oli ollut uusi verkostoitumistilanne ja -mahdollisuus. Minä eittelin itseni Hervannan seurakunnan harjoittelijaksi. Siinä porukassa tunsi itsensä hiukan vihreäksi.

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10156295662309075&id=664184074

 

Päihde- ja mielenterveyskysymyksissä arvot ja asenteet ovat merkittävässä roolissa. Työntekijän arvo- osaaminen on osa työn asiantuntijaosaamista. Jokaisessa kohtaamisessa avautuu tai sulkeutuu asukasta arvostava työskentelytapa, joka joko edistää tai estää kuntoutumista.

 

Paljon tuli asiaa ja yleisö sai esittää kysymyksiä. Mieleenpainuvin oli huumeiden käyttäjän omaisen puheenvuoro. Niitä saatiin kuulla tilaisuudessa kaksi kappaletta. Toinen oli käyttäjän äiti, toinen isä. Isän puheenvuorossa tuli esiin sama kysymys, joka heräsin minullekin kuunnellessani Tampereella toimivien toimijoiden Breikin ja Jeesin :puheenvuoroja. Erityisesti heidän esitelmässään kiinnitti eräässä taulukossa oleva osio ”sanktiot”. Eli jos huumeiden käyttäjät retkahtaa, jollekin instanssille tulee 10000 €uron sanktiot. Onko se käyttäjälle, yhteiskunnalle vai toimijalle? Yhteiskunnalle se saattaa hyvinkin maksaa tuon 10 000€. Polku paranemiseen on pitkä. Alkoholismi ja huumet aiheuttavat niin pahaa riippuvuutta, että ihminen ei pysty siitä suosta yksin nousemaan.

Olin tilaisuudessa tosiaan seurakunnan harjoittelijan muodossa ja kiinnitin erityistä huomiota esimerkiksi Diakonissalaitoksen järjestämiin palveluihin. Diakonissalaitos on järjestänyt Tampereelle terveyspalveluita jakavan ”palvelubussin”. Nimi on harhaanjohtava. Bussi vierailee vain yhdellä pysäkillä. Hervannan kirkolla kerran viikossa tiistaisin klo 16-18. Kävin haastattelemassa bussilaisia, joita on kaksi. Toinen on Breikin työntekijä ja toinen diakonissalaitokselta Helsingistä. Bussilaiset eivät saa antaa minkäänlaista ”huumeista irti” -tietoutta, koska se voi karkottaa ”puhtaiden neulojen hakijat” TS. tuntua kielteiseltä avunhakijan näkökulmasta. Bussissa saa käytännössä vain puhtaita neuloja. Tämänpäiväisessä tilaisuudessa minulle selvisi myös, että bussissa kävijät rekisteröidään nimimerkillä ja syntymävuodella.

Kysymysmerkkinä oltiin myös tämänhetkisestä huumeidenkäyttäjien määrästä. Paljonko heitä on? Paljonko palveluiden parissa, paljonko ulkopuolella? Käyttäjämäärät ovat kasvussa ja poliisin tietojen mukaan jopa 80% on muutosta viime vuosiin ja tämä numero muodostuu poliisin kadulla tehtävästä työstä. Poliisilla on yksi yksikkö, jossa muutama työntekijä ja koira, jotka tekevät työtä Tampereen alueella. 80% on laskettu suhteessa käyttäjien pidätyksiin poliisin toimesta.

Tampereen palveluita huumehoitoon liittyen on viimeaikoina mediassa kovastikin kritisoitu. Paikalla oleva panelisti Minna Minkkinen on tullut esille myös kirjoituksellaan Aamulehdessä https://www.aamulehti.fi/a/200171902, joka kritisoi tämän hetkistä tilannetta huumehoitoon liittyen rankasti. Kritiikki liittyy huumehoidon vaikuttavuuteen. Hän toteaa artikkelissa, että huumehoitoon on ”kahvittelua”.

Suomessa sosiaalityön vaikuttavuudesta ollaan vielä lapsenkengissä. Sosiaalityön kohdistuu yhteiskunnan rakenteisiin. Olosuhteissa on epäkohtia ja ihmiset ovat ”monimutkaisia”. Sosiaalityön osuutta ihmisten elämäntilanteiden muuttumiselle on hankala osoittaa. Samat asiat kun merkitsevät eri henkilöille eri asioita. Tähän perehdyin kirjan Sosiaalityön vaikuttavuus kautta (s. 91).

Ns. Empiirisen Sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimisen johtohahmona on toiminut Yhdysvaltalainen Joel Fischer. Hän on kirjoittanut kirjan ”Effective Casework practise jo vuonna 1978. Teos olikin tuolloin ainutlaatuinen ja pohja Sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimukselle.

Tiedonkeruu Sosiaalityön vaikuttavuudesta on kriittinen kohta ketjussa. Sosiaalityöntekijät kokemat tärkeimmäksi ja aikaa vieväksi asiakastyön, kun taas arviointityö perinteisesti koetaan vähemmän tärkeäksi. Tässä on siis asenneilmapiirin muutokselle tilaa. Arviointyötä voi kuitenkin käyttä hyödyksi oman työn kehittämisessä. Toisaalta vaikuttavuuden tulokset tulevat esille ajan kuluessa. Pitkäjänteisen työn tuloksena (s.97).

Ongelmakohtia vaikuttavuuden arvioinnissa ovat:

Tuloksia ja interventioita kuvaavat mittarit valmistuvat hitaasti.

Teorialähtöisten vaikutusten kehittäminen on pitkä prosessi.

Asiakkaan toipumisprosessit ovat hitaita

Jatkuvaan seurantaan perustuvassa arviossa tarvitaan useita ”mittauskertoja”

Muita vaikuttavia tekijöitä ovat: Asiakas, Konteksti (ympäristö ja olosuhteet), aika, tulosmittarit

Työntekijän käyttämät menetelmät, asuinympäristö ja tarjolla olevat palvelut voivat tarjota mahdollisuuden muutokseen.

Sosiaalityö sijoittuu yhteiskunnan us yksilön rajapintaan. Suomessa se on asiakasta yhteiskuntaa integroivaa ja sopeuttaa, myös reflektiivistä ja osallistavaa. Toivottavaa olisi kriittinen ja emansipatorinen sosiaalityö.

Ihmetellään, miksi sosiaalityötstä ei ole yhtä paljon tutkittua tietoa kuin esimerkiksi terveydenhuollon alueelta. Sosiaalityössä arvioinnit tehdään yleensä välittömästi toimintaympäristöissään eri alojen tietoa ja kokemusta hyödyntäen.

Empowerment – voimaantuminen ajattelum mukaan tavoitteena on Power with alun power to ajattelum mukaan. Power to suostuttelee asiakasta kun taas Power with on koettua yhteistä hallinnan tunnetta.

Mielestäni paneelissa esille tullut kokemusasiantuntijuus on kehitettävä malli. Siinä voi parhaimmillaan nähdä asiakkaan kehittymisen, vastuun kautta voimaantumiseen ja yhteiseen toimijuuteen.

 

Sosiaalityöntekijä kysyy useimmiten ”Mitä juominen Jepelle merkitsee?”, mutta ei sitä miksi kysymystä ” Miksi Jeppe juo?” Syyt on tunnettava, jos mielii saada vaikutuksia.

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *