Tuleva sosionomi kirkon alalla

Tuleva sosionomi kirkonalalla ei ole enää tuleva vaan valmis! Hienoa on se, että valmistuminen sujui työnohella suhteellisen sujuvasti, vaikka tunnelmat oli loppua kohti sellaiset, että, kun nyt vaan saa paperit ulos. Työpaikka, kun oli jo tarjolla valmiina odottamassa. Nyt lähes kahden työn täyteisen vuoden jälkeen, olen ajatellut mennä vielä kirkolle töihin. Olen katsonut työhakemuksia. Kirkon …

Huomenna vietetään taas äideille yhteistä päivää. Oma äitienpäivä tuo mieleen oman kiintymykseni omaan äitiini. Juoksin vihreällä kotipihalla kohti lähimetsää, jossa olin jo nähnyt edellisinä päivinä sinivuokkoja. Halusin yllättää oman äitini sinivuokoilla. Minulle tuli niin hyvä mieli, kun sain äidin iloiseksi tuomillani kevään ensi kukilla. Sittemmin muistan omien lapsieni äitienpäiväyllätyksiä. Yleensä ne ovat olleet korttien muodossa. …

Aamulla kokoonnumme valtuustosaliin  nauttimaan kahvia ja karjalanpiirakkaa munavoilla.  Rohkaistuin istumaan kahden iäkkäämmän rouvashenkilön seuraan. Vaikuttivat jotenkin olemukseltaan kutsuvilta. Katsoin heidän kaulassaan roikkuvaa nimikylttiä. Kaukaa jo näin punaisen A-tunnuksen. Tokaisinkin, että taidatte olla A-klinikalta. Kyllä! tuli vastaus ja esittelyt päälle. Vieressäni istui A-klinikka säätiön aluepäällikkö sekä Tampereen osaston johtaja. Minut esiteltiin myös johtaja Kaarlolle. Vähän häikäistyin …

Miksi tämä kysymyksen asettelu? Aika menee hurjaa vauhtia ja sosionomiopintoni ovat loppusuoralla. Lopputyöahdistus taitaa olla aikalailla korkealla. Mihin se tästä vielä meneekään.  Haluan lopputyöni käsittelevän aiheita, jotka aidosti minua kiinnostavat. Olen nyt työssäni huomannut asiakkaiden kohtaamisen (heidän kuuntelemisensa) olevan tärkeää. Palaan aina uudelleen asiakkaan subjektiivisuuteen. Minun mielestäni parasta on, kun itse löydän ratkaisun omiin ongelmiini, …

Hyvinvointiammattilainen, sosiaalityöntekijä on kansalaisten sosiaalisiin oikeuksiin kuuluvan oikeusturvan toteutumisen varmistaja. Se, miten korrektisti hyvinvointiammattilainen työnsä suorittaa, perustuu paitsi hänen tiedolliseen ja työtaidolliseen osaamisensa myös hänen ammattitaidolla tekemänsä työn toteuttamiseen. (Kirjasta sosiaalityön arvot ja etiikka. Aini Pehkonen ja Marja Väänänen-Fomin. 2011, s. 13) Etiikan kysymykset edellyttävät arvojen, normien ja toiminnan analyysia. Käytännössä pohdimme oikeaa ja väärää …

Harjoittelun yksi hartaimmista ja mielestäni vaikuttavimmista hetkistä on ehtoollisen jako. Jeesuksen liha ja veri. Harjoittelu on ollut mielenkiintoinen yhdistelmä vanhustyössä ja seurakuntatyötä. Sovimme johtavan Diakonin Päivi Salmisen kanssa, että punaiseksi langaksi otan ”etsivän vanhustyön”. Mielestäni tämä on parhaimmillaan juuri sitä. Autan ikäihmistä pääsemään seurakunnan tilaisuuksiin, järjestän hartaustilaisuuksia tarpeen mukaan. Ehtoollisavustajan tehtävään kävin lyhyen koulutuksen yhdessä …

Elämään kuuluu erilaisia asioita, niin päivänpaistetta kuin varjoa. Kaikissa maalaustaiteen mestariteoksista on sekä valoa, että varjoa. Niiden avulla taiteilija korostaa tiettyjä maalauksen piirteitä,  ja niiden kontrasti ja harmonia tuovat esiin kauneutta ja persoonallisuutta. Onnellinen elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta. Siinäkin valo ja varjo yhdessä synnyttävä kauneutta. Kärsimys tai vaino voivat koitua siunaukseksi, koska näitä tummia …

Saksassa suomalais-saksalaisessa seurakunnassa keskustelu käy kiivaana, mitä koti merkitsee. Juttuja kerrotaan, miten omien lasten kansalaisuus on suomen, vaikka perhe asuukin Saksassa ja puolison kansalaisuus voi vaikka olla muun maan. Tarina kulkee suomalaisten puukkojen matkatavaroiden mukana kuljettamisesta, suomalaiseen musiikkiin ja taiteilijoihin. Mietitään, mitä pitäisi tehdä seurakunnan hyväksi. Seurakuntaväki vanhenee ja myös hautajaisia järjestetään. Mennä viikolla olikin …

Meillä on vain tämä hetki. Tätä Tommy Hellsten painottaa kirjassa  ”Valo syntyy pimeässä”. Tämä hetki on tosiaan se tärkein hetki, muistakaamme siis vetää ilmaa sisään täysin rinnoin! Tänään annoin huomiota omalle keholleni. Olen kirjoittanut eräänlaista kehon hyvinvointipäiväkirjaa kännykkään joka päivä. Laitan sen soittamaan, siis ääntelemään ”sammakon kurnutusäänellä” joka päivä klo 10.30. Silloin skannailen kehoani, mikä …

Kirkkoherran keskeinen asema seurakunnassa Opiskeluissa tutkimme yksittäistä seurakuntaa seurakuntayhtymän sisällä. Tehtävämme niin kuin myös muiden ryhmätöiden kautta tuli jotenkin esille kirkkoherran keskeinen asema seurakunnassa. Nyt kun olen Berliinin suomalaisseurakunnassa harjoittelemassa olen nähnyt myös suomalaista seurakuntatyötä Saksan maakirkkojen sisällä. Ohjaajani on suomalaisen seurakunnan pappi Päivi Lukkari. Hänellä vastuullaan täällä kuusi eri seurakuntaa, eli matkustamista riittää. Mutta …

    Niin kuin Isä rakastaa minua, niin minäkin rakastan teitä. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut …

Kirjoitin kännykkääni kirjoittamisen aihioita. Siellä oli tarkasti ottaen lause ” Leben ist teilen”. Suhteessa toisiin ihmisiin näemme myös itsemme. Kaikki kulkee kuitenkin vapaan tekemisen ja olemisen kautta. Ilman sitä vapautta ei ole todellista olemista, jakamista. Jakaminen on myös jotakin yhteistä, mitä me tavoitamme jakamisen kautta.
Minulla oli eilen oikein koskettava tapaaminen kansainvälisessä seurakunnassa täällä Berliinissä. Minut …

Kielitaito ja Saksan tuntemus työntää minua aina uudelleen kohti Keski-Eurooppaa. Olenhan siellä parinkympin korvilla asunut ja opiskellut yhteensä seitsemän vuotta.  Tuo vetovoima, kaukokaipuuksikin sitä kutsutaan nostaa päätään aina tietyin väliajoin. Se on oikeastaan kaksisuuntainen tunne: veto ja työntö samanaikaisesti. Tarkoittanee omaa motivaatiota ja halua ja toisaaalta oma mieli ja osaaminen tarvii sille luontaisesti sopivia ärsykkeitä …

  Haastattelu: Kai Räsänen. Taimi ry/Haastattelija Eeva Lanteri-Sali On lumisateinen, valoton marraskuun päivä. Ajelen Tampereen Pyynikille kauniin puutalon eteen, jossa tänään tapaavat mielenterveystyössä toimivat vertaisohjaajat. Pyydän saada haastatella jotakuta asiakkaista, juurikin tällaista vertaisohjaajaa. Kovin helposti asia ei etene, koska ensin halusin haastatella jotakuta jolla kokemusta taiteen keinoin kuntoutumisesta. Sellaista ei löydy, mutta sitten löytyy talossa …