Kirjoitin kännykkääni kirjoittamisen aihioita. Siellä oli tarkasti ottaen lause ” Leben ist teilen”. Suhteessa toisiin ihmisiin näemme myös itsemme. Kaikki kulkee kuitenkin vapaan tekemisen ja olemisen kautta. Ilman sitä vapautta ei ole todellista olemista, jakamista. Jakaminen on myös jotakin yhteistä, mitä me tavoitamme jakamisen kautta. Minulla oli eilen oikein koskettava tapaaminen kansainvälisessä seurakunnassa täällä Berliinissä. Minut sinne pyysi Hans, jonka tapasin Paul Gerhard Stiftin yhteisessä Strassenexerzitien tapahtumassa. Tästä kerron myöhemmin, mutta nyt tähän pieneen vapaaseen seurakuntaa Antwerbener Str. 5:ssa, Weddingin kaupunginosassa. Seurakunnan nimi on Batik. Tila oli ihanan ”rustik”, kuten Saksassa sanotaan. Pelkistetty, petoniseinäinen tila, vähin elein sisustettu. Siellä oli myös pieni keittiö, missä yhdessä kokkasimme linssikeittoa, jossa oli hiukan pinaatinlehtiä seassa. Itse jumalanpalveluksessa luimme Johanneksen 1. Evankeliumista kohdat 16 – 18 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, Armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, Armon ja totuuden toi Jeesus Kristus, Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet. Tämän jälkeen olimme yhdessä ryhmissä ja keskustelimme raamatun kohdan lause lauseelta lävitse. Myös armon merkistystä pohdimme yhdessä. Minulla oli Ryhmässä Etelä-korealainen sekä Malilta henkilö, keskustelimme saksaksi. Ryhmiä oli myös englanniksi ja ranskaksi. Keskustelun päätteeksi rukoilimme hyvää läheisillemme, rakkautta ja yhteisymmärrystä. Maailman rauhaa näin kliseisesti sanottuna.