Tuleva sosionomi kirkon alalla

Lähdin matkaan ystävänpäivänä Helsingin rautatieasemalta ’munajunalla’. Sillä tavalla ystäväni sitä taisi kutsua. Juna kulkee Helsingin keskustan ja Vantaan lentokentän väliä. Lähtiessä oli hiukan jännät fiilikset, ei varsinaisesti jännittänyt, mutta olin jollakin tasolla aika valmis matkaan lähtöön. Tapasin lähtöä edeltävänä päivänä vielä koululla Kv koordinaattorit Riikan ja Suvin. Intoa puhkuen selitin heille, miten teatterityö mielenterveystyön puitteissa sitten odottaa minua Hannoverissa. Teatteri h-art times   http://www.h-art-times.de/index.php on suunniteltu auttamaan kulttuurin keinoin mielenterveysongelmien parissa painiskelevia. Teatteriryhmä on matkannut ulkomaita myöten ja mm. Teheranissa voittanut ensimmäisen palkinnon. Heillä on keikkaa ollut myös Saudi-Arabiassa ja Iranissa.  Vaihto-aika sisältää käytännön työskentelyn lisäksi teoriaa, kuten pedagogista opintoja kulttuurin, median ja symbolien parissa, myös estetiikkaan perehdytään.

Saavuin Hannoveriin myöhään ystävänpäivän iltana. Minun ’perheelleni’ olin ostanut Münchenin lentokentältä sydämen muotoisen Mozart suklaarasian. Lähdin niin pienillä matkatavaroilla matkaan, vain 8 kg n lentolaukulla, ajatuksena, että vähemmän on enemmän, keep it simple stupid, kon mari etc. Lentokoneessakin mietin suomalaisen vierustoverini kanssa tätä 8 kg lentolaukkusääntöä. Syynä siihen saattaapi olla lentokoneiden polttoaine, mitä kevyempi kone, sen vähemmän polttoainetta kuluu. Taloudellisuus ja tehokkuus kaikessa läsnä. Muuttaakohan ja muovaakohan meidän ihmisten toimintaa? Olen sitä mieltä, että kyllä!

Hannoverin lentokentällä minua oli vastassa tutor Daniel. Perillä olin klo 20.00. Suomen aikaa taisi olla jo yhdeksän, kymmenen eli väsymys painoi ja ei kyllä olisi huvittanut lähteä etsimään oikeaa s-bahnaa ja reittiä siihen aikaan illasta. Olin siis tosissaan kiitollinen hänelle. Vastassa minua lähellä opinahjoani, vain 5 min. matka koululle, oli vanha harmaahiuksinen pariskunta. Mies kysyi toivotettuaan hyvät illat, Guten Abend, että voinko kantaa laukkusi, vastasin, että es ist zu schwer. Se on liian paina. Isäntä herr Zimmermann oli nimittäin minua olkapäähän saakka ja seuraavana päivänä sain kuulla, että hänellä on myös sydänvaivoja.

Ensimmäisenä koulupäivänä suuntasin ensin International Officeen. Siellä tapasin Sylvia Enden. Hän antoi minulle paljon lisätietoa ja mm. opiskelijan junalippuun oikeuttavan paperin. Keskustelimme myös monenlaisista aiheista mm. siitä miten alemman elintason maista tulevat ihmiset, opiskelijat voisi majoittaa, koska 300-400€ /kk vuokra on heille liian paljon. Hän kertoikin mielenkiintoisesta projektista ’Wohnung und leben’, jossa opiskelija asuu esim. yksinäisen vanhuksen luona ja osallistuu hänen päivärutiineihinsa ja tämä hänen apu korvaa asumiskulut.

Menimme myös Sylvian kanssa kahville. Hän tarjosikin latte macchiatot. Pian kahvila olikin täynnä Saksan kielen opiskelijoita. Paikalle tuli alkeisryhmän opettaja, kuin myös ylemmän tason opettajia. Keskustelimme oikein mielenkiinnolla monenlaisista asioista. Siinä yksi ope sitten kysyikin, tuleeko hänen tunnilleen, tehtiin niin ja luokka olikin täynnä pääosin kiinalaisia tekniikan alan opiskelijoita. Yksi oli Syyriassa, joka opiskeli journalistiikkaa. Hänen kanssaan kävimme keskusteluja mm. juurikin blogikirjoittamisesta omalla kielellä. Tulee ainakin kirjoitettua muistiin kokemuksiamme täällä. Toivottavasti tästä sitten hyötyä jolle kulle, joka myös halajaa kokemuksia Saksasta.

Tulevia tapahtumia vaihto-opiskelijoille on tuolossa mm karaokeilta. Hannover esittelyiltapäivä ja joku pubitapaaminen. Tekemisestä siis ei ole puutetta.

Aamukuva keittiön ikkunasta