Tässä ja nyt
Meillä on vain tämä hetki. Tätä Tommy Hellsten painottaa kirjassa ”Valo syntyy pimeässä”. Tämä hetki on tosiaan se tärkein hetki, muistakaamme siis vetää ilmaa sisään täysin rinnoin! Tänään annoin huomiota omalle keholleni. Olen kirjoittanut eräänlaista kehon hyvinvointipäiväkirjaa kännykkään joka päivä. Laitan sen soittamaan, siis ääntelemään ”sammakon kurnutusäänellä” joka päivä klo 10.30. Silloin skannailen kehoani, mikä vointi, mikä meininki.
Olenhan kohta viisikymppinen nainen ja ei tule ikä yksin, ei. Venähdytin jalkani kolme vuotta sitten jalkapalloa pelatessa. Se on ollut siitä lähtien kipeänä. Lääkärin mielestä siinä ei ole mitään vikaa, joku luu kyllä näkyi röntgen kuvissa. Niin mitä? -ajattelen. Asialle ei kuitenkaan tehdä mitään.
Nyt on sitten myös niska ja varsinkin vasemman olkapään vaivat lisääntyneet. Niitä sitten kirjoittelen siihen päiväkirjaani. Mitä fiiliksiä päivän mittaan. Porkkanamehu ainakin aiheutti närästystä. Kokeilin sellaista Bio tuotetta, kun tuolta REWE kaupasta käteen sattui. Se oli myös kätevässä korkillisessa tetra pakkauksessa. Olen joskus käyttänyt porkkanamehua jopa kasvojen puhdistamiseen. Samalla saa pientä väriä.
Hyvinvoinnista olen puhunut ja kirjoittanut jo ties miten monta vuotta. Keho ja mieli yhdessä ja erikseen. Mieleen voi vaikuttaa ihan fyysisillä teoilla, esimerkiksi hengityksellä. Ja SE TOIMII. Tänään testasin sitä U-bahnassa ajellessani täällä Berliinissä. Luin samalla tuota Hellstenin ”Valo syntyy pimeässä” -kirjaa. Minusta oli hieno lukea sitä, kun kukaan muu kanssamatkustajia ei voi ymmärtää siitä sanakaa, vaikka siitä olkani yli kurkkisikin. Olin oikein meditoivassa tilassa.
Matka vei tällä erää katsomaan erästä iäkästä MS tautia sairastavaa naista. Hän asuu yksin 7. Kerroksessa, eikä pääse liikkumaan ja kaikki muukin ymmärrys on vähän niin ja näin. Sain vain kuulla ystävien kautta, että hän on varsinainen ooppera fani. Luin hänelle ensin vähän mukaani tarttuneesta Yrjo-kirjasta pohjalaisella murteella juttuja. Ne nyt eivät olleet hienoimmasta päästä, mutta ajattelin, että välillä on hyvä korkeakulttuurikon myös ottaa rennosti. Itsellä ainakin tämä tapa ajatella. Yritän ymmärtää erilaista huumoria, ehkä nauraakin sille. Yrjöstä siirryimme nopeasti Tagesspiegeliin. Siinä olikin pääotsikkona, että Anne Frankin päiväkirjoista oli löytynyt uusia sivuja ja ne oli pystytty lukemaan tietyn kemiallisen käsittely jälkeen. Sisältö oli 13-vuotiaan murrosikäisen tytön pohdintaa. Ei siis mitään merkittäviä nazi paljastuksia. Tutkimme myös kulttuurisivut huolella. Berliinissä on nyt kiinalainen ihmisoikeusaktivisti pitämässä kuvataidenäyttelyä. Häneltä on aiemmin tullut palkintoja voittaneita elokuvia. Lopuksi kuuntelimme Placido Domingoa, on tämän MS tautia sairastavan henkilön suosikki laulaja. Luin hänelle myös Eino Leinon Berliinissä kirjoittamia runoja. Yksi näistä on yllätys, yllätys!
Laulu onnesta
Kell´onni on, se onnen kätkeköön!
Kell’ aarre on, se aarteen peittäköön.
Ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitakin onnestaan
Yllättävää tosiaan oli lukea, että Leinon Berliinissä kirjoitetut Hiihtäjän virsiä kokoelmaan kuului juuri tämä runo. Leino oli Berliinissä keväällä 1898.