Hallintoasiaa seurakuntatyössä (SEU-opintojakso)
Kirkkoherran keskeinen asema seurakunnassa
Opiskeluissa tutkimme yksittäistä seurakuntaa seurakuntayhtymän sisällä. Tehtävämme niin kuin myös muiden ryhmätöiden kautta tuli jotenkin esille kirkkoherran keskeinen asema seurakunnassa. Nyt kun olen Berliinin suomalaisseurakunnassa harjoittelemassa olen nähnyt myös suomalaista seurakuntatyötä Saksan maakirkkojen sisällä. Ohjaajani on suomalaisen seurakunnan pappi Päivi Lukkari. Hänellä vastuullaan täällä kuusi eri seurakuntaa, eli matkustamista riittää. Mutta takaisin kirkkoherran keskeiseen rooliin. Hänen pitää olla aika tavalla moniosaaja. Pastoraalitutkinto pitää olla suoritettuna. Nyt minulla on kunnia olla täällä Päivi Lukkarin pastoraalitutkinnon valvojana. Tenttikysymykset tulivat sähköpostiini ja annan ne hänelle tiettynä päivänä, tiettynä kellonaikana.
Keskustelua työstä kirkon parissa
Minulla on myös mahdollisuus jutella Suomikeskuksessa työskennellessä eläkkeellä olevan papin, Maijan kanssa. Hänen kanssaan keskustelimme mm. Suomen hiippakunnista, joita johtaa piispat. Hiippakuntia Suomessa on 9. Hän myös kertoi, miten hänen pappeutensa säilyy koko hänen ikänsä. Eli se on elinikäinen vihkimys tehtävään. Seurakunnan papin tehtävästään luovuttuaan, Maija on edelleen aktiivi jäsen seurakunnassa muiden saman ikäisten naisten kanssa. He kokoontuvat esim. joka tiistai laittamaan suomalaista ruokaa keskuksella. Sitä voi sitten syödä 8,- hintaan.
Muita kirkon hallinnollisia elimiä – luottamustoimi ja virka
Kirkkoherra siis johtaa seurakunnan toimintaa. Kirkkovaltuusto on ylin johtava toimielin. Kirkkoneuvosto valmistelee asiat kirkolliskokoukselle. Kirkkoneuvosto koostuu maallikoista eli heillä on luottamustoimi hoidettavanaan. Tämä juurikin saattaa välillä aiheuttaa eri mielipiteiden syntymistä. Juuret juontaa historiaan ja yleisen pappeuden käsitykseen. Seurakuntalaiset ovat tavallaan yhtä arvokkaita jäseniä kuin virkaan vihityt ns. Episkopaalisen työn tekijät. Synodaalinen malli on se, missä maallikot ovat samalla viivalla viranhaltijoiden kanssa.
Pohdintaa heti alkumetreillä minulle antoi kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston roolit. Kirkkoneuvosto kun valmistelee asiat kirkkovaltuuston käsittelyyn. Onhan heillä sitten eräänlainen etukäteisoikeus ”käsitellä” asiaa. Vai miten on? Kirkkovaltuusto valitaan joka neljäs vuosi vaaleilla. Lisäksi on näitä luottamushenkilöistä koostuvia elimiä ja johtokuntia.
Välttämättömät virat ja toimielimet
Jokaisessa seurakunnassa, koosta riippumatta, pitää olla kirkkoherra, diakoni ja kanttori. Hallinnollisia toimielimiä ovat kirkkohallitus ja piispainkokous. Näillä on kirkossa erisuuntaiset tehtävät. Kirkkohallitus hoitaa hallintoa, taloutta ja toimintaa, kun piispainkokous keskittyy uskoon ja kirkon oppiin.
Mikä kirkossa pohdituttaa?
Mikä kirkon sisäisessä toiminnassa sitten herättää huolestumista. Keski-ikä vaikuttajien, luottamustoimen haltijoiden kesken on yli 50-vuotta. Usein pohditaan, onko kirkon suunta hukassa, ei ole päämääriä, näkijät eivät ole tekijöiden paikoilla. Ennen niin vireä vapaaehtoistoiminta kuihtumassa? Iso ongelma on myös rahoituksen väheneminen. Mikä siis on kirkon tulevaisuus? Pitääkö diakonin alkaa yksityisyrittäjäksi?
Vastauksia voisi antaa enemmän ihmisläheinen asioiden lähestymisnäkökulma. Vapaaaehtoisia pitää tukea heidän työssään. Olla heille enemmän mentori, innostaja, kannusta kuin hierarkisessa työntekijä – alainen suhteessa työskentelijä.
Berliinissä vierailulla ja tutustumassa toimintaa käy mm. Turun piispa, välillä kokonainen seurakunta
Tämä Berliinin työharjoittelu antaa monia mahdollisuuksia. Pari viikko sitten kävi Lauttasaaren seurakunta keskuksella. Viime torstaina pääsin tapaamaan itse Turun piispaa Kaarlo Kallialaa lyhyesti. Matkalla mukana kuitenkin koko Turun seurakunta ja sieltä hallinnosta porukkaa mm. Tuomiokapitulista. Iitse istuin kahvipöydässä piispan assistentin vieressä ja vastapäätä minua istui seurakunnan kanttori. Tapasin myös seurakunnan diakonin ja keskustelimme uusien haasteiden tuomista mahdollisista uudistuksista. Vähän siitä mihin suuntaan toimintaa pitäisi viedä. He olivat ihmeissään ja ”kateellisia” -omien sanojensa mukaan, Heilig-Kreuz -kirkon avoimesta otteesta seurakuntaa kohtaan. Ovet ovat avoinna kaikenlaista seurakuntalaisten toimintaa ajatellen.
Saimme mahtavan esittelyn Heilig- Kreuz- kirkon toiminnasta, joka on osittain muutettu konserttipaikaksi ja siellä on ns. Konserttitoimisto, josta saa lippuja kirkossa tapahtuviin musiikillisiin tapahtumiin. Kirkkotila olikin somistettu tulevaa hääjuhlaa varten. Siellä oli pöydät ja tuolit hääateriaa varten. Just Married bannerit heiluivat kiinni kirkon pylväistössä. Kirkkotila on siis avoin, ei ole kiinteitä penkkejä, vaan kaikki on siirrettävissä tarpeen mukaan. Vain alttari on sille osoitetulla paikallaan, tosin sekin on lasisen pöytä, jota voidaan siirtää, mutta paikka on kirkon etuosassa. Tulevaisuuden näkymät ovat sellaiset, että verotulot eivät ole enää kirkon pääasiallinen tulolähde. Kirkkoonkin siis taloudellinen toiminta on tervetullutta.
Myös ympäristön asuttuminen on muuttumassa. Ennen ulkomaalaissävytteinen Kreuzberg on muuttumassa perheiden asuinpaikaksi ja seurakunnan alueella on eniten lapsiperheitä, jotka haluavat itselleen omistusasunnon. Omistusasunto ei tähän mennessä ole ollut saksalaisten tapa asua. Asunto on iso investointi ja vuokra-asuminen on ollut tavanomaista. Vanhuksille ei järjestetä toimintaa seurakunnan puolesta, koska tämä ”asiakasryhmä” on niin pieni.
Itsearviointia oppimisesta
Osaaminen ja ammatillinen kasvu vahvistui
Esityksiä oli mukava lukea, koska niihin oli mukavasti koottu ydinasiat. Joitakin asioita käsiteltiin useaan kertaan, erityisesti hallinnon rakenteita, ehkä hyvä niin, koska käytännön työssäkin niihin sitten törmätään useaan otteeseen aina uudelleen ja uudelleen. Minulla itse varsinainen seurakuntaharjoittelu on vasta syksyllä, mutta olen täällä esimerkiksi saanut suntion koulutuksen, johon kuului myös ehtoollispalvelijan ominaisuudessa toimiminen. Se oli todella juhlallinen tilaisuus yhdessä pappi Päivi Lukkarin kanssa. Samalla kerralla siunattiin rippukoululaiset kesän rippikoululeirille Suomeen. Suomessa suomalais-saksalaisille nuorille rippikoulua pidetään Salossa ja Ylöjärvellä.
Erityisesti ryhmätyöskentely seu -jakson aikana on kehittänyt erilaisia ryhmätyöskententelyn taitoja. Oman haasteensa luon tämä välimatka, mutta nykytekniikka hyödyntämällä käymme keskustelua Facbook –ryhmätyöchatin kautta ja sitten työskentely vain etenee ja valmistuu pikkuhiljaa. Tietysti tämä ei korvaa sitä fyysistä yhdessäoloa ja vuorovaikutusta. Aloitin ryhmätyön tekemisen jo kuukautta ennen kuin muut edes ryhtyivät työskentelyyn, luomalla powerpointin ja tekstirungon alun Word-tiedostona. Tämä tapahtui siksi, että muilla ryhmäläisillä oli juuri siihen aikaan harjoittelu, kun minulla olisi ollut aikaa paneutua kirjoitushommiin. Työskentelymuodon kautta oppii ryhmätyöskentelyä, yhteiseen päämäärään pyrkimistä, jokainen omia taitojaan parhaalla tavalla käyttäen.
Merkittävä asia tulevaa työtäni ajatellen
Viimeaikoina olen todella pohtinut tulevaa työtäni. Onko se täällä Berliinissä tai jossain muualla Saksassa vai Tampereella vanhustenhuollossa Tammenlehvän vanhainkodissa. Olen paljon työskennellyt vanhusten kanssa ja se ihmisryhmä alkaa tuntumaan aika tutulta. Täällä Berliinin suomalaisessa seurakunnassa on minulla ryhmä ikäihmisiä noin 70-ikävuoden puolin ja toisin, joiden kanssa kartoitamme vielä yhdessä, mitä hyvää 70-vuotiaan elämään kuuluu? Tapaamiset alkavat kysymyksellä: Mitä minulle kuuluu nyt? Mitä tarvitsen nyt? Näitä sitten vuoropuhellen käsittelemme. Kerromme omakohtaisia kokemuksia, annamme toinen toisillemme palautetta kuulemamme perusteella.
Valta aihetta emme mielestäni käsitelleet kovinkaan paljon ryhmätyöskentelyssä. Se on luonnollista, koska käsite valta seurakuntatyössä ei ole helppo käsite ja nopeasti havaittavissa. Se on myös liikkuva käsite. Valta vaihtuu, ehkä vähän irrationaalisestikin. Ei välttämättä sille, jolla se valta pitäisi olla, vaan sille jonka ääni kuuluu kovempaa. Minua jäi ainakin pohdituttamaan neuvoston ja valtuuston välinen suhde. Kun neuvosto käsittelee asiat valtuustolle, kun se on korkein päättävä elin, mutta miten kun neuvosto pääsee asioiden äärelle ensin, onko heillä kuitenkin se ensimmäinen vaikutusmahdollisuus asioihin? Kirkkoherran asema on välillä ristiriitainen. Googlatin aihetta ja löytyi paljon uutisia, miten kirkkoherran on joutunut vaikeuksiin juurikin neuvoston ja valtuuston ollessa eri mieltä hänen kanssaan.
Oma tiimi – huippu tiimi! Oma työskentely tiimissä
Tiimityö sujui hyvin. Ajoitus oli vähän eri aikaista johtuen harjoittelun rytmityksestä. Power Point – seminaariesitys syntyi jo vanhalla rutiinilla. Tunnemme toisemme ja jo työskentelytapamme, mikä on todella hieno juttu! Reilut kaksi vuotta on istuttu koulunpenkillä ritirinnan. Harmitti tietysti, että en päässyt itse seminaariesitykseen, mutta aiheemme Seurakunta yhtymässä – Yhtymän seurakunta, käsittely oli suhteellisen helppoa ja selkeää lähdemateriaalia löytyi niin annetuista lähteistä kuin netistä ihan evlut -kirkon sivuilta.
Parhaiten koen aina oppivani kun saan teoriaa soveltaa käytäntöön. Eli tavallaan tekeminen pitää olla siinä oppimisen jatkeena. Ja se on otettu meidän opinnoissa huomioon. Olen niin äärettömän kiitollinen tästä harjoittelumahdollisuudesta täällä Berliinin suomalaisseurakunnassa. Ainutlaatuinen juttu!