Onni ja rakkaus -päivät loppuivat improvisaatioon
Viisi kertaa tapamisemme eri kokoisia, näköisiä, eri kulttuureista ja uskonnoista olevia rakkauden ja onnen etsijöitä. Ryhmätoiminta toimi avoimena ryhmänä eli jokainen kokoonpano oli siis erilainen. Alussa tarvitsimme jopa tulkkia. Haasteita hiukan tuo vaihteleva kokoonpano toi, erityisesti vetäjän näkökulmasta. Ohjelma piti joka kerta sopeuttaa osallistujien mukaan. Oli siis todellista improvisaatiota!
Viimeisellä kokoontumiskerralla palasimme alun mietteisiin ja Jeesuksen sanoihin, miten murehtimalla emme voi lisätä elinpäiviämme kyynärkään vertaa. Ja miten Jeesus muistutti, että jokaiselle päivälle riittävät sen omat murheet. Alussa meillä oli vain kaksi mies puolista osallistujaa. Myöhemmin saimme lisäksi noin kymmenkunta lasta mukaan.
Aluksi kirjoitimme viisi lausetta unelmistamme ja saimmekin hyviä asioita, kuten toiveista päästä matkalle aurinkoon, terveyttä, rakkautta jne.
Miten sitten yhdistin nämä kaksi ryhmää toimivaksi kokonaisuudeksi? Lasten kera tuli kaksi ohjaajaa, joten annoin heille tehtäväksi pohtia yhdessä lasten kanssa tulevaisuuden toiveita. Sieltä alkoikin kuulumaan kirkkaalla äänellä: palomies, poliisi, supersankari, Batman jne.
Sitten ohjeistin ohjaajia istumaan lasten kanssa joka toiseen penkkiin rakentamani teatterin eteen.
Sitten aloitettiin. Meillä oli miesten kirjoittamat unelmalauseet sekä lasten supersankari hahmot näyteltävänä.
Teatterikappale siis tuli vasemmalta aikuinen ja oikealta lapsi. Lapset ujostelivat tilannetta, joten otin heitä kädestä kiinni. Ensimmäinen osio olikin rannalla auringon ottoa ja sitten kaupungille menoa. Lapsi esitti kanssani Batmania. Lähdimme yhdessä käsi kädessä Batmanin kanssa kohti lomailevaa rouvaa rannalla. Emme siis tienneet, mitä toinen esitti. Pikku batmaniltä kysyin, mitä me etsitään, vastaus oli, että pahiksia. Kysyin, että missä niitä on? Pikku Batman osoittaa rannalla loikoilevaa rouvaa, että tuolla! Etenemme kohti ’pahista’. Sanon pikku Batmaniltä, että ei kyllä näytä pahikselta tuo täti. Siihen pikku Batman, että kyllä! Lopuksi paljastamme esittämämme roolit.
Työskentelystä pidettiin ja lopuksi tuli huudahdukset, että ’mä haluun uudelleen’. Myös aikuiset pitivät työskentelystä.
Lopetimme ’teatterin’ loppurukoukseen.
