Tuleva sosionomi kirkon alalla

Tänään sitten esittelen projektityön työharjoittelupaikassa Kontakstellessä. Aiheena hommassa on -das Glück- Onni. Kontakstellessä on tarjolla sosiaalista kuntoutusta tarvitseville erilaisia toimintaryhmiä. Heillä on käytössä lukujärjestys tyyppinen aikataulu. Maanantaina aloitetaan liikunnalla ja aamupalalla, sitten on teatteria ja musiikkia. Tiistaina maalausta ja kirjoittamista teeman luovuuspajat alla. Iltapäivällä on naistenryhmä ja kerran kuussa tiistaisin illalla psykoosia sairastavien tapaaminen. Keskiviikkona on yksittäistä ohjausta, musiikkiryhmät kuoro ja bändi ja lopuksi tanssiterapiaa. Torstaina yhteistä kokkaamista. Perjantaina vielä luovuuspajat: maalaus ja valokuvaus. Olen tutustunut näihin eri ryhmiin ja ymmärsin, että ne jotka kuntoutuvat tämän kautta käyvät Kontakstellessä 20 tuntia viikossa eri ryhmissä oman kiinnostuksen mukaan.

Harjoittelunajan kohteeksi sovittiin teatterityö Kontakstellessä. Teatteri nimeltään H-art Times on matkannut maailmalla ja voittanut alan palkintojakin mm. Theheranissa. Vakuuttavaa toimintaa siis. Teatterin juttuihin olenkin paneutunut paremmin. Haastavaakin se on, eikä yhtään helpompaa niin sanotusti terveelle ihmiselle. Kuka sitten on terve ja miten paljon? Tätäkin olen pohtinut tässä. Onko se vain tunne, johon sukeltaa ja antaa itsensä sairastaa. Onhan niitä ironisia sanontoja ”Hulluna on hyvä olla” jne. Teatterissa on todella hyvä ilmapiiri. Välillä olen miettinyt sitä sairauden varjoa ja aluksi olin jotenkin järkyttynyt esim. siitä, että teatteriesityksissä naurettiin spontaanisti, vaikka näki ettei esittäjä mitenkään näytellyt, vaan oli tavallaan aitona itsenään ns. ”Hölmö”. Tämä tietysti käsittelee myös omaa sisäistä häpeän ja Stigman tunnettani. Teatterityössä se kuitenkin häipyy taka-alalle, kun sen antaa tapahtua.

Teatterissa on tämän kevään ajan mm. työskennelty aiheen onni ympärillä. Kirjoitettu lauseita siitä, mitä se merkitsee. Lauseissa on puhuttu hyvästä ruosta, auringonpaisteesta, rakkaudesta. Erityisen kauniina pidin käsinkirjoitettuja lappusia ja halusinkin heti ne nähtyäni valokuvata ne. Taustalle laitoin ruskean pakkauspaperin.

Onni teemaa sitten käännettyäni ja väännettyäni, luomisen tuskaakin olen saanut kokea, löytyi idea, video aiheesta onni. Miten tämä sitten toteutetaan. Löysin mukavan projektityökaluappin puhelimeeni, memosaic. Siinä on nyt työnimenä ”Paradis – picknic”. Lähdin projektia avaamaan kahteen suuntaan ja miten nämä kaksi sitten yhdistyvät. Eli käytännön toimien kautta ja tunteen-reflektion kautta. Projekti ja sen onnistuminen jännittää. Haasteita jo lähdössä tuottaa eri kieli ja kulttuuri. Miten ihmiset motivoituvat tähän? Minun pitää ensin vakuuttaa Kontakstellen johto ideastasi, että se jotenkin saa tulta alleen. Kysymys on kuitenkin lyhytfilmit tuottamisesta ilman rahoitusta. Rahoitusasioistakin keskustelimme, koska filmiä tehdäkseni, on minun hankittava muistikortteja, kamerat, 2 kpl, saan lainaksi koululta, sosiaalialan yksiköstä. Aikaa videon tekemiselle on vähän ja projektiryhmä puitteissa minun pitäisi esitellä tuotoksia jo 11.5. Alustavasti videon työstöpäiväksi aiheesta ”onni” olemme sopineet 3.5. Paradis picknikin puitteissa.

Videon lavastettu tilanne olisikin sitten aito piknik Kontakstellen pihalla tai sisätiloissa. Piknikpöytään jokainen toisi jotakin syötävää. Kuvaus tehdään nojautuen onniaiheisiin lappusiin. Jokainen saa valita mieleisensä lauseen ja toteuttaa sitä videoinnin aikana. Valokuvausryhmä on vastuussa kuvauksesta ja teatteriryhmä esittämisestä. Kuvaus voi olla still kuvaa tai videokuvaa. Leikkaus tehdään yhdessä tai ohjaaja tekee sen. Työskentelyn aikana haluaisin löytää ideoita, miten motivoida ihmisiä. Eli erityisesti osallisuuden käsitystä. Asioita voi useasti suorittaa, mutta, jotta ne myös tuntuvat tarkoituksenmukaisilta on tekemisessä oltava tunne mukana ja jokin päämäärä.

Projektitön puitteissa on minulla mahdollisuus reflektioon oman opiskelijaryhmiin kanssa. Esittelin ongelmani, kiireen, ihmisten sitoutumisongelman, resurssipulan, joka ilmeisemmin on ongelmana monissa projekteissa ja aiheuttaa stressiä. Muiden reflektiosta sain juurikin suoria vastauksia ja fiiliksiä ja jopa auttavia neuvoja. Niitä oli mm. videon tuottaminen pienemmän ryhmän kesken, miten he kokivat rauhattomuuteen tekemiseni keskellä, olen yksin ja kaikesta yksin vastuussa, struktuuri puuttuu, paljon avoimia asioita, pitäisi olla myös suunnitelma B. Neuvoja niin sanottuja teippejä sain mm. To do listan tekeminen, tämä johti projektityökalun lataamiseen, ihmisten sitoutumisen selvittäminen, varmistaminen, mitä haluamme filmissä nähdä?

Videon lisäksi on minulla myös yhteisöön liittyvä selvitys. Sen teen myös haastattelumuotoon. Mahdollisesti videolle. Haastattelussa selvitellään historiaa, rahoitusta, lakiin liittyviä juttuja, pedakokista konseptia, työntekijöitä, millä taustalla voi tulla kontaktstelleen töihin. Yhteisön lisäksi tehdään katsaus myös asiakaskuntaan. Minkä ikäisiä he ovat, heidän verkostoistaan, perheestään, syitä ruoditaan, miksi he ovat siellä.

Opiskelut FH Hannoverissa liittyvät kaikki ryhmän ohjaamiseen. Aistihavaintoja tutkimme perusteellisesti, mikä mielestäni on huippu juttu. Suomessa emme ole perehtyneet asiaan lainkaan sosionomikoulutuksen puitteissa. Suuria nimiä aiheen piirissä ovat mm. Ranskalainen Montessori, saksalainen Steiner, Hugo Kükelhaus, Reggio Emilia. Edelleen kuitenkin mietin, mikä on oikea käännös sanaparilla Ästestische Erziehung. Ilmeisesti kuitenkin tarkoittaa tekemistä, jossa kaikki aisti läsnä. Yksi kursseista harjoitteluun liittyen perehtyminen vain aistihavainnointiin, mikä on erityisen tärkeää, jotta pystyisimme myös reflektoimaan asioita itsemme kanssa ja sitä kautta jakaa asioita muiden kanssa.

Teatterityössä perehtyminen sosiometriaan on hyödyllistä. Asia kiinnostaa minua itseäni jo senkin vuoksi, että olen osallisena psykodraama ryhmää ja olen tätä menetelmää jonkun verran siis oppinut ja tehokkaaksi kokenut. Psykodraama ryhmä löytyy myös Kontakstellessä, mutta ryhmä on suljettu, koska siellä käsitellään hyvin henkilökohtaisia asioita. Luottamus onkin erittäin tärkeää näissä ryhmissä. Psykodraamasta ja sosiometristä on kirjoittanut Romaniassa syntynyt J L Moreno, joka Itävallassa opiskeltuaan myöhemmin USA työskenteli.